Mistähän sitä alottais. Sanotaanko nyt näin, että mun postausinto on ollut viime aikoina kateissa, mutta oon siitä huolimatta koittanut postausta tehdä aina, kun vaan oon kerennyt. Aina ei oo ollut kuvia tarjolla, joten oon videon laittanut tai sitten keksinyt muuta postattavaa kuin kuulumisia. Mä oon antanut tälle blogille kaiken, mitä vaan oon voinu tästä mun aika tylsästä elämästäni teille tarjota. Bloggaaminen on ollut osana mua jo suunnilleen 2,5 vuotta, mutta en tiedä kuinka kauan tää tulee jatkumaan. Musta on lähiaikoina tuntunut siltä, että tää ei sovi mun tämänhetkiseen elämäntilanteeseen, sillä mulla ei yksinkertasesti riitä aika siihen, mitä mun kaltasen lifestyle-blogin pitäminen vaatis. Oon aina halunnut, että postauksissa on monipuolisesti ja paljon kuvia ja tekstiä pitää myös olla riittävästi, ei vain lyhyitä muutaman kuvan ja tekstirivin postauksia. Helppoahan se semmosta blogia oiskin pitää, näpsäsis vaan muutamat asukuvat ulkona, muokkailis vähän ja lisäis tänne blogiin ja kertois mistä ne on ja siinä se. Ei, tää blogi ei oo sellanen, oon halunnu aina, että tässä näkyy panostus.

Oon koittanut ottaa vastaan lukijoitten kritiikkiä ja korjata mun tyyliäni lukijoitani miellyttävään suuntaan. Joskus kritiikin ottaminen ei oo ollut helppoa. Oot nähnyt hirveesti vaivaa johonkin juttuun, mitä täällä blogissa sitten esittelet ja sitten tulee kommenttia, kuinka ois pitänyt tehdä toisin tai jotain muuta vastaavaa. Siinä vaiheessa voi hyvinkin, ihan ystävällisesti muotoiltuun kommenttiinkin mennä hermo, ainakin mulla, kun äkkipikanen olen. Yhessä vaiheessa sainkin paljon kommenttia siitä, kuinka en osaa ottaa kritiikkiä vastaan. Joskus, tiedättekö, ei vaan yksinkertasesti jaksa, etenkään silloin, kun on tehnyt monia tunteja jotain postausta tai muuta ja sitten moititaan sitä tavalla jos toisella. Kaikkia ei voi miellyttää, sehän on fakta. Oon yleisesti ottaen oppinut ottamaan kritiikkiä paremmin vastaan tässä ajan kuluessa, mutta yhäkin joskus ei vaan hermot kestä, etenkin jos on väsynyt ja kiukkunen päivä muutenkin takana. Jotkut kritiikeistä on kyllä kaikkea muuta kuin kritiikkiä, ne on haukkumista, alaspäin työntämistä. Niissä ei ole mitään irtiotetattavaa. Ne ei paranna mua millään tavalla bloggaajana. Mä oon usein meinannut luovuttaa, aatellu vetäytyä vaan pois blogista ja youtubesta, alkaa elää stressaamattomampaa elämää. Ei tarvis kuunnella niitä mollauksia ja vihaajien ei tarvis roikkua unlikettämässä mun jokaista videota tai kommentoimassa jotain ilkeätä. Kaikki ois niin ku ennen bloggaamisen/vloggaamisen aloittamista. Tai no ei ihan, yhä jotkut tunnistais mua jossain ja muuta vastaavaa, mutta tarkoitan yleisesti.

Kaikkein pahimmalta on tuntunut nyt tässä viime päivinä se, että oon oikeesti yrittänyt kaikkeni, mutta se ei vaan tunnu riittävän joillekin. Mulla hyppelee lukijamäärä vähän sinne sun tänne, mutta yks päivä, just ku olin saanut tehtyä uuden postauksen, johon olin nähnyt aikaa ja vaivaa, lähti muutama lukija. Seuraavana päivänä lähti taas yksi. Sitten tein uuden, omasta mielestäni kivan postauksen niin eikös taas ollut pari lukijaa kadonnut. Ei ehkä pitäis olla iso juttu, eikä teistä varmaan siltä tunnu, mutta mua kirpasee. Tunnen itteni riittämättömäksi.
Mä oon ite tieni valinnut, alottanut bloggaamisen ja vloggaamisen ja tiennyt kyllä, että julkisuus tuo mukanaan sen hyvän lisäksi paljon pahaa. Oon oppinut olemaan välittämättä haukuista, jotkut haukut vaan naurattaakin mua, ei sen puoleen. Sitä en siltikään ymmärrä, kuinka jotkut puolustelee netissä haukkumistaan sillä, että no kyllä sua nyt voi haukkua, kun et oo mikään ihan tavallinen ihminen vaan bloggaat/vloggaat, kyllä sun pitää ymmärtää se. Jep. Mä olen tavallinen ihminen, mullakin on tunteet, ihan niin ku muillakin ihmisillä. Se, että bloggaan/vloggaan, ei anna oikeutta haukkua mua sen enempää kuin mitä muitakaan. Kritiikin antaminen on asia erikseen. En ees tiiä miksi tää nyt tuli puheeksi, ei mua ne haukkumakommentit niinkään haittaa, vaan ne, missä enemmänkin mun tekemisistäni valitetaan. Eli mun ulkonäköön liittyvät haukkumakommentit tai muut semmoset ei mua hetkauta, vaikka niitä varsinkaan ei kellään pitäisi olla oikeutta laittaa kellekkään. Ilkeät kommentit voi pitää itsellään. Tää netti on kyllä sellanen paikka, jota käytetään hyväksi ilkeiden sanojen sanomiseen, livenä ei ollakaan sitten huomaavinaan tai esitetään viatonta.
Me kaikki ollaan varmasti puhuttu joskus pahaa toisista ihmisistä selän takana, mutta sitä mä en tule koskaan ymmärtämään, että miksi ihmeessä ne pitäisi toiselle kirjoittaa netissä anonyymina. Antaa asian olla, pitää toisen "virheet" omana mielipiteenään. Eri asia siis, jos on antamassa jotain kritiikkiä, mutta puhun nyt sitten ihan haukkumisesta.

Mä oon nyt viimeaikoina todennut, että ei, mulla ei oo oikeesti hirveesti mielenkiintoisia päiviä saatika kuvia ja siksi lifestyle-blogin pitäminen ei ehkä oo se mun juttu. Joskus tulee jotain arjesta poikkeavaa ja siitä on kiva postata, mutta sitten, kun pariin kuukauteen ei tapahdukaan muuta kuin koulunkäyntiä ja treenaamista, niin mitäs sitten postataan? Nyt viimeaikoina, kun pääasiassa on tuntunut siltä, että arki on vaan koulua ja treeniä ja ainoastaan viikonloppuisin tapahtuu jotain normaalista poikkeavaa, niin oon ollut ihan pulassa kuvien puutteen ja kertomisen takia. Viikonloputkin on alkanut tuntua menevän jo saman kaavan mukaan, Teemun kanssa mässäillään ja katotaan leffaa ja näin. Mulla ei oo mitään uutta kerrottavaa, siltä musta tuntuu.
Mulla on tänään käynyt mielessä ties millasia ajatuksia tän blogin suhteen. Oon ajatellut, että lopettaisinko tän blogin pitämisen, tekisin uuden, ihan erityylisen blogin, jättäisinkö blogimaailman kokonaan(en puhu videoiden lopettamisesta, niitä jatkaisin) vai mitä. Tietysti voisin pitää taukoa bloggaamisesta, mutta musta tuntuu, että multa lähtis tauon aikana lukijoita ja into lähtis viimeistään pois. Yhtenä uutena blogi-ideana pidin treeni-/urheilublogia, mutta enpä tiedä mitä siitäkin tulis. Toisaalta, mä mietin myös jotain ihan valokuvaamisblogia vaan, kuvailisin erilaisia juttuja vaan sinne, pääasiassa varmaan luontoa justiinsa. Mutta ei, en mä tiedä. Musta ois vaan tosi sääli lopettaa tää blogi, johon oon käyttänyt lukuisia tunteja aikaa ja kerännyt näin ison kasan lukijoita. Mä en oikeesti tiedä yhtään, miten mä nyt tekisin. Mun oli pakko avautua tästä teille, jotta tiedätte missä mennään. Oon pahoillani, jos tää tuli ihan puun takaa, mutta nytpähän tiedätte, mitä mun pään sisässä on pyörinyt viime aikoina. Mulle on tullut paljon ihania kommentteja blogiin, joka postaukseen tulee, mutta suurin syy tässä tilanteessa on nyt se, että mulla ei ole lifestyle-blogin tyylisiä postauksia tarjottavana näinä aikoina. Tai on, mutta kuvat on mitä on ja sisältö ylipäätään. En osaa lopettaa tätä postausta nyt mitenkään järkevästi... Kiitos kaikille ihanien kommenttien lähettäjille ja muutenkin tän blogin lukijoille <3 Tämä ei ole jäähyväispostaus, älkää ymmärtäkö väärin. Tulen vielä tekemään postauksia, halusin vaan jakaa tämän teille ja kuulla teidän kommenttia asiasta.